Avaimenreikä, epätäydellinen blogi

Joudutte nyt hyppäämään liikkuvaan junaan, kun ette tiedä, mitä äsken tapahtui. En taida tietää enää itsekään. Toivottavasti tämä kaikki joskus selkiytyy. Siihen asti on vain siedettävä tätä epätäydellisyyttä.

Avaimenreiästä ainakin yritin sanoa, että se on Sinulle. Juu, ole hyvä vaan, eikös olekin ihana? Elikkä silmä vaan siihen reikään, niin johan rupesi näkymään. Pääsetkin sellaiseen maailmaan, ettet ole ennen käynyt. Mutta lupaus tämä ei ollut, ei ihan mistään.

Ja mitäpä minä sitten saan? Sinun iiriksesi, sinun pupillisi ja vähän varmaan silmäripsiäkin.

On tällä blogilla ihan oikea tavoitekin. En vaan nyt juuri muista sitä. Ainakin aion irrotella täällä. Jos huvittaa. Ja olla vakava. Ja kyseenalaistaa. Jos uskallan. Ja mielelläni kuulen sinustakin, että mitä sinulle kuuluu, huhuu, jos olet siellä.

Tästä tulikin todella paljon epätäydellisempi kuin alkuperäinen, kadonnut postaus. Jopa tylsä. Tylsyydessä tietysti täydellinen (hahhahhahha). No niin, pääsen tämän harmin yli. Sanon vaan viimeiseksi, mikä tämän blogin SUURIN tavoite on. Löytää avain. Sitten nukun hyvin. Ja jos teitä nyt oikein onnistaa, niin en saa tätäkään postausta julkaistua:)

Uusi yritys otsikolle avaimenreikä.

En uskokaan pystyväni äskeisen kaltaiseen epätäydellisyyteen, nyt kun teema on jo kertaalleen käsitelty. Yritän kuitenkin parhaani. Tarkistan kuitenkin ensin, että osaan julkaista tämän.

Kävi niin kuin arvelinkin käyvän. Kirjoitin äsken erinomaisen epätäydellisen postauksen, ja se katosi. Ehkä sitä ei ollut tarkoitettu tähän maailmaan. Otan osaa suuruunne ja omaanikin. Toivon pääseväni tästä yli ja kirjoittavani vielä joskus lisää.

Päätin, että perustan blogin ennen kuin aurinko nousee. Päätin, että perustan epätäydelllisen blogin. Siksi en harkinnut blogin nimeä pidempään kuin muutaman päivän enkä blogin perustamista pidempään kuin muutaman kuukauden. Päätin vain tarttua tuumasta toimeen. Ja kun tarttuu johonkin, maailmankaikkeus ojentaa auttavan kätensä.

Niin kävi nytkin. Blogin osoitteeksi tuli avaimenreik hahhhahahha. Aika hyvä juttu vai mitä? Ei tahallinen:) voi että teki pahaa katsoa. Mutta päätin hyväksyä sen. Osana tätä epätäydellistä maailmaa.

Kirjoitan tähän blogiin harkittuja kirjoituksia ja harkitsemattomia ajatuksia. Kirjoitan vain. Eikö olekin lupaavaa? Ota tai jätä. Ainoa lupaus on, että päivitän ainakin pari kertaa viikossa kunnes huomaan edistyneeni riittävästi. Epätäydellisyyden kanssa elämisessä.

Nyt käyn katsomassa, miltä tämä ensimmäinen (naurettava) bloggaukseni näyttää. Julkaisen tämän lukematta tekstiä enää viidettä kertaa. Tosta tnoin vaan, painan nappia, hops

Voi hitsi, en osaa julkaista tätä. Miten ihanaa tunnustaa se avoimesti. Katsokaa kaikki, en osaa julkaista tätä.